Niin siinä sitten kävi. Kun ensi kerran kuuntelin Radio Asiaa noin vuosi sitten, ajattelin, ettei tämä voi kestää. Klassista musanörttiosastoa (eli siis 60-80-lukujen musiikkia, jossa pääpaino oli albumiraidoilla ja harvinaisuuksilla) soittava radiokanava Suomessa? Tämä on liian hyvää ollakseen totta. En halunnut olla oikeassa, mutta nyt, noin puolitoista vuotta kanavan perustamisen jälkeen, saan surukseni todeta, että valitettavasti olin. Radio Asia lopettaa toimintansa 31.3.2011.Oma suhteeni kanavaan alkoi aika tarkalleen vuosi sitten. Olin lukenut Rumban blogissa otsikolla "Radio Asia on kaanonmiesten ja classic rockin äänitorvi" julkaistun jutun ja päätin tsekata kanavan. Ensimmäinen reaktio oli yllätys, seuraava haltioituminen. Kanavalla soi kaikkea psykedeliasta punkiin, singer-songwritereistä uuteen aaltoon ja progesta hard rockiin. Vähemmän hittejä ja enemmän albumiraitoja ja harvinaisuuksia sekä legendaarisilta että vähemmän tunnetuilta yhtyeiltä. Sellaista kamaa, joka upposi sille klassikkoja hamuavalle pikku Mojon lukijalle sisälläni.
Vaikka en kuuntele radiota kotioloissa kovin paljon (aina löytyy joku levy, jonka mieluummin laittaa soimaan), Radio Asiasta tuli työpaikallani kestosuosikki ja myös närkästyksen aiheuttaja. Pieni musadiggaririnkimme ihasteli joka toista kappaletta ja muut joko kärsivät hiljaa tai protestoivat kovaäänisesti. Saimme toistuvasti kynsin hampain taistella kanavan Asialle Novalta, Rockilta, NRJ:ltä, Voicelta tai muilta vastaavilta kaupallisilta soittolistahirviöiltä.
Toki Asiassa oli omat heikkoutensa: siltä tuli aivan liian vähän toimitettua ohjelmaa, hyvin vähän kotimaista, eikä lainkaan 80-luvun jälkeen tehtyä musiikkia, ehkä hiukan liikaa turpeaa seisarirokkia ja bluesia ja etenkin kanavan alkutaipaleella tuntui, että joka kolmannen kappaleen esitti joko Van Morrison tai Neil Young (mikä ei nyt oikeastaan ole kovin huono juttu). Pahimpana ongelmana kuitenkin taisi olla, että kanava kehittyi kovin verkkaisesti. Suurin osa kanavan lähetyksestä oli musiikkivirtaa ja uusia ohjelmia syntyi hitaasti.
Koko kanavan pitkäikäisin ohjelma oli sympaattisen amatöörimäinen, mutta sielukas levyraatiohjelma Musalinko. Asia ansaitsi aplodit monikulttuurisuudestaan, mutta usein kävi niin, ettei raadin paksusti Suomea murtaen puhuneiden vieraiden arvioista tahtonut saada mitään selvää. Ammattimaisia radioääniä ei muistakaan raatilaisista oikein saatu leivottua, mutta samalla vältyttiin jonkun Vappu Pimiän androidimaiselta makeilulta ja maireasti, mutta jääkylmästi hymyilevältä ääneltä.
Monikulttuurisuutta edusti myös kanavan alkuaikojen ohjelma Lentävä lada, jossa soitettiin neuvostoajan venäläistä ja virolaista musiikkia. Sinänsä konsepti oli kiinnostava, mutta voi toki kuvitella kuinka hyvin ohjelma istui sitä ympäröivään angloamerikkalaiseen musiikkivirtaan. Kanavan kolmas ohjelma oli sen alkuaikoina Tommi Kotkamaan juontama Kasariglamrockin nousu ja tuho, jonka sisältö paljastuu aika tyhjentävästi sen nimestä. Ohjelman vahvuus taisi olla Kotkamaan ihastuttavan kuiva huumori, jonka kärki kohdistui hänen soittamiensa bändien musiikkiin ja ulkoisiin piirteisiin.
Joskus viime syksyn aikana Lentävä lada ja Kasariglamrockin nousu ja tuho loppuivat ja Asialla alkoi kolme uutta ohjelmaa: Kotkamaan uusi Tommi Kotkamaan terävät havainnot, Radio Girls ja Kulttuurishokki (tai Culture Shock, kuten aseman kotisivuilla lukee). Kaikki ohjelmat olivat hyvinkin kuuntelemisen arvoisia. Etenkin Kotkamaan havainnot populaarimusiikin historiasta olivat parhaimmillaan kiehtovia ja tamperelaisen Nitrobabe-vaatekaupan naisten Radio Girls oli iloisesta amatöörimaisuudestaan huolimatta hauska ja persoonallinen ohjelma, jossa puhuttiin "vaatteisiin, muotiin, ilmiöihin, kenkiin ja miehiin" liittyvistä "tyttöjen jutuista" ja soitettiin Suomessa suosittua, mutta radioaalloilla harvemmin kuultavaa psychobilly/ fiftari/ punk -osastoa. Kulttuurishokki jatkoi Lentävän ladan konseptia laajemmalla skaalalla, keskittyen eri vieraiden johdolla musiikkiin ympäri maailman. Näiden ohjelmien lisäksi Asialta tuli joka arkipäivä lähetetty "Kiinalainen vartti", jota en koskaan onnistunut kuulemaan.
En tiedä kuinka suosittu Radio Asia oli. Ainakin sillä soitettu musiikki oli mainstreampakkopullan vastakohta ja sen ohjelmatarjonta oli niukkaa ja vähintäänkin skitsofreenista. Mutta pitääkö kaiken sitten olla niin viimeisteltyä ja sliipattua? Eikö reipas tekemisen meininki saa näkyä ja kuulua? Nykypäivän mediailmapiirissä, jossa brändin pitää olla selkeä ja konseptin yhdellä lauseella tiivistettävä, todennäköisesti ei. Ikävä Radio Asiaa kuitenkin tulee ja erityisesti sitä potentiaalia, joka sillä oli. En ole vuosiin enää jaksanut kuunnella radiota, mutta Asian saatoin tuon tuostakin kääntää päälle, jos en heti löytänyt tilanteeseen sopivaa levyä. Vaikka Suomi on pieni maa, pitääkö radiotarjonnan olla kaupallista, tylsää, samasta puusta veistettyä ja alimpaan yhteiseen nimittäjään vetoavaa? Musiikkifanin näkökulmasta tilanne on (taas) tukala. Radio on kulkemassa yhä kauemmaksi musiikkiin keskittyvistä kanavista tai edes ohjelmista. Valtavirtakanavien juontajat eivät tiedä musiikista tuon taivaallista ja se on vain yksi osa sitä äänitapettia, johon kuuluvat "kiinnostavista" päivän tapahtumista jauhaminen, tunnin välein toistuvat uutiset ja jatkuva mainostulva (Asialla mainoksia kuultiin hyvin vähän, suurimman osan ajasta ei lainkaan).
Helmikuussa Radio Asian edustamaa aikahaarukkaa täyttämään ilmestyi NRJ-imperiumin omistama Radio Nostalgia. Pikaisen tutustumisen perusteella se ei kykene korvaamaan Asian jättämää aukkoa, vaan tarjoilee jonkinlaisen junttiversion Asian diggariosastosta. Tuolta kanavalta tuskin kuulemme Velvet Undergroundia, Pink Floydin Bikea (joka sai yleensä asiaan vihkiytymättömät vaikertamaan) tai vaikkapa Martha and The Muffinsia, sen sijaan luvassa on varmasti reilusti hyväntuulista perushuttua "kultaiselta kuuskytluvulta". Usein unohdetaan se, ettei menneisyyden aina tarvitse tarkoittaa nostalgiaa. Historian koipallojenkin seasta voi löytää paljon tuoretta ja raikasta.
Radio Asia jäi aivan liian lyhyeksi välähdykseksi suomalaisessa radiohistoriassa. Kiitos kuitenkin tästä lyhyestäkin ajasta. Asian viimeisenä kappaleena soitetaan torstaina 31.3.2011 klo 15:50 Lynyrd Skynyrdin Freebird. Olen kuulolla ja nostan maljan ylväälle yritykselle tuoda radioaalloille jotain erilaista ja kunniakkaalle lopulle saappaat tukevasti jalassa. Tässä muutama kappale Radio Asian muistolle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti